(MiaQ – maaliskuu 2010)

Vuoden Kinkyteko on Tampere Fetish Factory -tapahtumassa jaettava kiertopalkinto ja tunnustus. Kinkyskenen tai muun skenen jäsenet voivat ehdottaa kuka tai mikä on kunakin vuonna palkinnon ansainnut. Joka vuonna eri yhdistyksistä kootun vaihtuvan raadin jäsenet valitsevat kukin kolme ehdokasta, joita ei laiteta paremmuusjärjestykseen. Kukin ehdokas saa tasapuolisesti yhden pisteen, toisin sanoen raadin jäsen ei ehdota voittajaa. Kinkytekosihteeri ynnää kalkulaattorilla pisteet ja poks: Vuoden Kinkyteko -palkinnon voittaja on valittu.

Idean äitipuoli oli MiaU, joka vohki idean kahdesta suunnasta. Jollain pornomessulla jaettiin vuoden pornotekopalkintoa ja SETA jakoi kahta palkintoa: asiallisen tiedon omenaa ja kunniarottaa. MiaU esitteli idean kiertopalkinnosta vuoden 2001 festivaaleja järjestävällä yhteisölle, ja siitä se kuulemma alkoi. Mr. Makkonen takoi palkinnon ja MiaU kirjoitti säännöt.
Niiden mukaan palkintoa voi ehdottaa henkilölle, yhdistykselle tai jollekin teolle, joka on ansainnut kinkytekopalkinnon. Ehdottajat saavat itse päättää, mikä on kinkyteko. Kyse ei ole siis siitä, että palkinto annetaan vuoden hyperkinkylle tai kaikkein pervoimmalle persoonalle, mitä skenen pimeydestä löytyy. Yksi henkilö voi tehdä useita ehdotuksia ja myös itseään saa ehdottaa.

Palkinto on yhden kerran mennyt yhdistykselle ja muulloin yksittäiselle henkilölle kinkyvuoden aikana tehdystä kinkyteosta tai -toiminnasta. Tässä tapauksessa kinkyvuosi viittaa Taffin järjestämisten väliseen aikaan, ei kalenterivuoteen.
Palkinto on kiertopalkinto, johon lisätään joka vuosi lätkä, josta ilmenee palkitun nimi ja palkintovuosi. Ensimmäinen kiertopalkinto kiersi vuodet 2001-2008. Toinen aloitti kiertämisen 2009.

2001

Ensimmäisen palkinnon sai Jyväskylään vuonna 2000 perustettu Bizarre Club. Klubi oli ensimmäinen S/M-yhdistys pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja se järjesti ensimmäiset bileet Halssilan Esson yläkerran edustustiloissa lauantaina 4.3. 2000. Paikalla oli 42 juhlijaa. Bizarren inspiroimana tamperelaiset järjestivät samana kesänä ensimmäisen Tampere Fetish Factoryn ja NeitiNaru ystävineen organisoi helsinkiläisen Sadomasokisti ja Fetisisti-ryhmän (SMFR eli smurffit) uudelleen. Pian bileitä järjestettiin eri puolella Suomea joka kuu, mutta oudoin kaikista oli se radikaalifetisistinen Musta Puolikuu ja sen Teippitehdas Tampereelle.

Bizarre sai palkinnon rohkeasta pelin avauksesta, jonka ansiosta BDSM ja fetissi -alakulttuuri lähti 2000-luvulla ennenäkemättömään nousuun. Palkinnon vastaanotti The Man, bissen perustajajäsen Tapsa. Mainittakoon, että Halssilan Esson kolmansissa bileissä oli jo 80 osanottajaa, minkä jälkeen Bizarre siirtyi suurimpiin tiloihin. Originelli bilepaikka herätti myös valtakunnan lehdistön ja iltalehdessä oli kuva, jossa iltatyttö poseerasi bensapistooli kädessä ja totesi: “Hei, Essolla tänään bileet.”

Bizarre Club on jatkanut vireää bile- ja muuta toimintaa ja samalla rohkaissut uusia toimijoita kentälle.

2002

Seuraavana vuonna palkinnon sai Tampereen oma kinkykukko, seppä Mortimer, joka pian alkoikin kutsua itseään nimellä “KinkytekoMiäs vuosimallia 2002”, joka/mikä edustaa tyypillistä nokialaista huumorintajua. Todettakoon tässä yhteydessä, että Nokia on itsenäinen kaupunki eikä se ole osa Tamperetta. Mortimer sai palkinnon, koska hän oli tunnetusti mukava mies, joka tuli kaikkien kanssa toimeen, chaittaili ja teki perkeleesti töitä Taffin eteen. Sitten hän rakensi vielä vuosina 2000-2002 dungeonkalusteita Taffin käyttöön, mutta käytännössä samat leikkikalut kiersivät monia bileitä ja antoivat ihmisille nautintoa ja namia.

Kerrottakoon, että Turun Baletin akselin ympäri kääntyvä risti on Mortimerin tekemä ja nähty alkujaan Taffin bileissä. Sittemmin seppä Mortimer siirtyi Aasian loputtomalle arolle rakentamaan uutta itää ja alkoi harrastaa historiallisten sotakoneiden rakentamista.

MiaU:n päiväkirjasta löytyy kuvaus siitä, miten tämä lihaksikas, tatuoitu, viikinkiä muistuttava uros nousi vastaanottamaan palkintoa Taffin lavalle mustat nahkahousut yllään ja jotkut hiton niukat kahlevermeet alastonta yläruumista koristamassa. Hän kohotti palkinnon päänsä päälle ja ulvoi mikrofoniin: “Te sen teitte, minä korjasin potin!”

2003

Vuonna 2003 vuoden kinkyteoksi osoittautui romaani Neiti N:n tarina, jossa smurffien tuolloinen puheenjohtaja Outi Alanne kuvaa yhden naisen seksuaalista identiteetin rakentamista sekä täydellisen nautinnon ja miehen etsintää. Tutkimusmatka seksiin ja deittailuun vie sadomasokismin fantastiseen maailmaan.

Kirjassa vilahtaa myös kinkykukko Mortimer. Hyvä Tampere! On vaikea sanoa, kuinka monelle ihmiselle romaani ja NeitiNarun kotisivut ovat opastaneet kinkyilyyn, mutta voipi olla yli satakin. Naru on todennut palkinnosta peittelemättömään narumaiseen tapaansa, että se on “maailman rumin esine”.

2004

Ken tietää kuka on Masa? Hän sai palkinnon vuoden 2004 Taffissa. Häntä oli tuolloin ehdotettu useasta suunnasta ja eri ehdotuksissa todettiin muun muassa, että “kyseessä on pitkän linjan veteraani ja hiljainen aktiivi aina Kinky Clubin ajoilta. Masaa tapaa liki bileissä kuin bileissä, joissa usein on myös mahdollista päästä tutustumaan tämän kiistatta Suomen parhaan ‘kinkypuusepän’ laitteisiin. Hän on tehnyt vuosikaudet ilmaistyötä monien eri bilejärjestäjien hyväksi. Masa on paitsi suunnitellut ja toteuttanut dungeonlaiteita, myös ihastuttanut olemalla aina yhtä ystävällinen, kärsivällinen ja vaatimaton joutuessaan bilepuuhissa tekemisiin mitä moninaisimpien persoonien kanssa.”

Mutta palkinnon jakoon tulee tyhjä tila – lavalle. Voittaja ei kuulutuksista huolimatta saavu lavalle, koska hän lukee sähköposteja Klubin baarissa. Masa ei kuule, mitä salissa kuulutetaan, eikä hän edes tiedä, mikä on kinkytekopalkinto. MiaQ löytää hänet lopulta ja kiskoo tarvikevyöstä häntä lavalle, vaikka tämä junnaa kiinni koneen näppäimissä. “Nyt on lähdön aika, sanoi Ehnrooth Äyräpäässä”, MiaQ huutaa ja niin he menevät kuin JR 7:n pojat aikoinaan yli Vuoksen.

2005

Vuonna 2005 palkinnon sai helsinkiläinen SMFR-aktiivi KumiTuija. Ehdotusten perusteet ovat kadonneet bittiavaruuteen sen siliän tien Raatimestarin koneen tehtyä kolmannen asteen kiepin ja nyt ne kenties leijuvat jossain Pluton tienoilla. Todettakoon tässä yhteydessä, että Pluto ei ole enää aurinkokuntamme varsinainen planeetta vaan kääpiöplaneetta. Se on maan kuutakin pienempi eikä siellä ole kuin yksi hirsirakenteinen erakkomaja, jota voi tiedustella vuokraan Rsyke ry:ltä.
KumiTuija ei saanut palkintoa Taffissa, koska ei ollut paikalla, vaan hän sai sen myöhemmin PervoParkissa. Hän ei saanut nimilätkää palkintoon kinkyvuoden aikana, mitä Rsykeen hallitus pyytää julkisesti ja yksityisesti anteeksi. Mutta oli se Pluto-projektikin silloin.. Myöhemmin lätkä siihen hankittiin.

Vaikka Raatimestarin kone teki kolmannen asteen kiepin, hänen aivonsa ovat kirkkaat kuin taistelulaivan kansi. Hän muistelee, että perusteluissa mainittiin muun muassa KumiTuijan ihastuttava, hersyvä persoona ja avuliaisuus uusia kinkyjä kohtaan. Makkoska toteaa, että voittaja lienee toiminut jonkinlaisena pervoemona (sana positiivisessa sävyssä, kirjoittajan huom.) Helsingissä ja pitänyt hienosti lippua korkealla transihmisten puolesta.

2006

Taru Höykinpuro päätti syksyllä 2005, että nyt riittää. Hän kyllästyi siihen, että julkisuudessa BDSM:stä puhuvat vain ammattidominat ja suurelle yleisölle välittyvä kuva on siten vääristynyt. Hän halusi kertoa, etteivät kaikki BDSM-ihmiset tai fetisistit käytä maksullisia seksipalveluja vaan BDSM on monille osa luottamuksellista parisuhdetta ja arjen seksielämää.

Syntyi kirja nimeltään Kivun kauneus, joka sisältää omaelämäkerrallisia lyhyitä tarinoita fetisismistä ja sadomasokismista, seksuaalisen identiteetin etsimisestä ja hyväksymisestä, yksinäisyydestä ja pettymyksistä, väljähtyneen avioliiton pelastamisesta kinkyilyn avulla ja niin edelleen. Taru sai palkinnon kirjan toimittamisesta, mutta palkinnon julistamishetkellä hän oli vessassa eikä ymmärtänyt tulla lavalle palkintoa noutamaan. Vuoden kinkytekopalkinnon raadin sihteeri lauloi yksin lavalla ja aika mateli kuin puusta putoava panda.

2007

Koska palkinnon jaon keskeiseksi ongelmaksi oli vuosien varrella osoittautunut voittajan saaminen lavalle palkinnon jaon hetkellä, vuonna 2007 varmistettiin, että voittaja on paikalla ja hän tietää, mistä on kyse. Voittajaksi valikoitui tietenkin Qumma, joka aikaisempina vuosina oli pyytänyt ihmisiä olemaan ehdottamatta tai äänestämättä häntä.
Koska ei ollut varmaa, jouduttaisiinko tilanteeseen, jossa voittaja kieltäytyy ottamasta vastaan palkintoa, lavalle kipusi raatisihteerin tueksi MiaQ kertomaan palkinnon jakamisen ideaa ja historiaa. Yllättynyt yleisö seurasi palkinnon mutkikasta tarinaa, MiaQ:n takertumista verkkosukistaan palkintoon, Qumman päätöstä ottaa vastaan kiertopalkinto sekä siihen ensimmäistä kertaa liitettyä henkilökohtaista palkintoa, joka ei ollut suinkaan MiaQ, vaan Nalle Virolaisen maalama kivi. Qumma ei kauaa asiaa ihmetellyt vaan miehekkäästi riuhtaisi kumiin puserretun verkkohässäkän irti kiertopalkinnosta ja otti vastaan myös varsinaisen henkilökohtaisen palkinnon.

Qumma palkittiin kuvista. Hän on kuvannut satoja ihmisiä. Hänen ei tarvitse pyytää ketään mallikseen. Ihmiset tarjoutuvat hänelle. Kivun kauneuden kuvat ovat Qumman ottamia. Tarun mukaan niitä oli alkujaan satoja (tai oliko se luku peräti tuhansii.. kirj. huom.), joista vain osa mahtui kirjaan. Qumman kuvia voi ihastella myös hänen julkaisemissaan kirjoissa, mutta ne ovat loppunmyytyjä ja lehdissä, jos niitä vielä jostain saa. Vuoden 2007 kinkyteko annettiin Qummalle tästä mittavasta taiteellisesta työstä. Kiitos Qumma.

2008

2000-luvun kinkyskenen ilmeeseen on keskeisesti vaikuttanut virtuaalinen maailma, josta seuraavan vuoden palkinnon saajan ansiot ponnahtivat. Jos Tuntematon maa on klassikko, niin Leikkikehä on moderni romaani, jossa käytetään minä-kertojaa. Sen valtteja ovat intiimiys, jäsenten esittely ja panostus kontaktien luomiseen. Se on maaliskuussa 2006 julkaistu nettisivusto, jonka sisältö muodostuu keskustelun ohella käyttäjien omista tuotteista – erityisesti käyttäjien profiileista. Siellä voi esitellä itsensä ja etsiä tuttavuuksia. Ihmiset ovat ottaneet sivuston siinä määrin omakseen, että palvelimen resurssit on ylitetty useaan otteeseen.

Sivuston luojat Turma ja elanoora saivat kesällä 2008 ainutkertaisen lahjan: kinkytekopalkinto oli tullut tiensä päähän. Siihen ei enää mahtunut uusia nimiä, joten kädestä käteen kiertänyt palkinto luovutettiin heille pysyvästi. Tästä ilahtuneet nettiprofeetat kertoivat myöhemmin, että Leikkikehän yksi viehättävyys on huomata keskustelleen sivustolla tuntemattoman nikin kanssa, joka sitten bileissä osoittautuukin tutuksi muulta elämän alueelta. Onko tapahtunut sulle?

2009

Vanhan Kinkyteko-palkinnon jäätyä virtuaaliportaalille, uusi palkinto ei mennyt minnekään vaan jäi Tampereelle. Tällä kertaa ongelma ei ollut, että palkinnon saajaa ei meinattu saada lavalle, vaan hän oli siellä hyvissä ajoin ennen palkinnonjakoa tekeytyneenä juontajaksi. Kun raatimestari julisti voittajaksi MiaQ:n oli hyvä, että paikalla oli toinenkin juontaja Tupu Pupuna, joka otti tilanteen haltuunsa, sillä voittaja vain hymyili eikä oikein tiennyt, miten olisi. Seurasi asiaan kuuluvat mekon liehuttelut ja sukkanauhojen näyttämiset, joku puhe ja istuminen uuden palkinnon päällä, joka oli musta jakkara, johon oli lyöty nauloja pystyyn.

Perusteluissa mainittiin, että MiaQ on monena vuonna jaksanut ahertaa Rsykkeen eteen siihen tyyliin, ettei koko systeemiä muutoin olisi. Samoin hänen kirjoittamansa kinky-historiikit muistettiin. Yksi ehdottaja totesi suoraan, että palkinto MiaQ:lle nyt, ilman mitään perusteluja. Vow! Olin ja olen yhä innossani. Olin tätä jo salaa muutaman vuoden toivonut. Jee. Olen nyt Ms. Kinkyteko 2009. Kiitos.

MiaQ